Hälsningar från Stockholm

Heippa!
Nyt on messut käyty ja arkipäivä alkanut. Olen hirvittävän pahoillani,mutta messuilla ei saanut kuvata yleisesti ja Memi ei suostunutkaan kuvaamaan missään.
Yövyimme aivan ihanassa pienessä hotellissa,missä oli vain 43 huonetta ja pieni aamiaishuone,missä respa oli samassa tilassa. Paikka oli todella rauhallinen. Tunnelbana -asema oli noin sadan metrin päässä,joten liikkuminen oli helppoa. Siis jos tiesi mihin kaupunginosaan oli menossa. Taksilla ajaminen hieman epävarmempaa,nimittäin mun olis pitänyt tietää mihin mennään,pelkkä osoite ei riittänyt.
Lennoista vain yksi oli ajoissa...ja menomatkalla pelkäsin koko ajan ,että kone tippuu. Se vaan jotenkin pomppi niin kummasti .
Keskustassa liikuttiin lähinnä Drottningatanilla . Kesämmällä voi olla kivempi olla kaupungilla,koska nyt oli niin surkea keli.
Lentokentällä Arlandassa oli kivoimmat liikkeet ja laukun ostinkin sieltä.
J a nyt sitten odotellaan niitä uusia juttuja mitä tilattiin! Yllätystä...

Jussin oma huone

Heippa!

Meillä on yläkerrassa viisi makuuhuonetta ja aula. (ja vessa ja kaksi komeroa)

Tähän asti ovat Simon ja Ville olleet samassa huoneessa ja Jussi ja Rude samassa. Simon ja Ville toimivat ihan hyvin,mutta Jussi on 5v ja Rude 14v,joten ihan samanlaiset intressit ei näillä huonetovereilla ole. Ja kaiken lisäksi huone ei ole kovin iso,joten tukkoseksihän se meni.

Puntaroin jonkin aikaa vaihtoehtoja ja päädyin siihen,että siirrän Ruden sängyn aulaan,koska se on ihan tyhjillään. Ja hvyinhän se meni. Tosin Rude pelaa x-boxilla netissä kuulokkeet korvilla ja sen omituinen yksinpuhelu kuuluu alas asti.

Jussi tykkäs omasta huoneestaan, ei tieytysti ole siellä ikinä,ei yölläkään välttämättä vaan esim.viime yönä oli kuitenkin mennyt Ruden viereen...

Helpompi siivota ,kun tavarat eivät ole niin vieri vieressä ja tila hengittää paremmin.

Huomenna olen lähdössä Memin kanssa Tukholman messuille ja toivon mukaan seuraavassa postauksessa näette kuvia matkalta ja messuilta. Tosin en aio raahata järkkäriä mukana vaan kuvaus on nyt Memin harteilla. Memi on virallinen tyyli -ja kieliassistentti . Ja nyt myös kuvaaja.

Tällaista tänään ja hyvää loppuviikkoa teille!

Oma paikka koruille

Hei!

Olen laittanut yläkerran vessaan pienen korunaulakon (joita löytyy töistä tällä hetkellä valkoisena ja ruskeana) ,mihin on helppo kerätä korut ja missä on ne ovat koko ajan kivasti esillä. Korurasiassa ne ovat niin piilossa,että ei sitten muista niitä ollenkaan,mutta tämä on ollut oikein toimiva systeemi.

Tarmokasta tiistaita!

Vaaleampia sävyjä

Hei!
Kävin torstaina hieronnassa töiden jälkeen ja sitten menimme vielä koirien kanssa lenkille ja valitettavasti sillä reissulla kaaduin ja hyvä hieronta tais mennä hukkaan. Mutta onneksi kun tulimme kotiin ,niin Matilda oli kaverinsa kanssa leiponut sämpyläpatonkeja ja oli ihana tuoksu vastassa,kun avasin ulko-oven...äkkiä keitin teetä ja nautiskelin lämpimiä sämpylöitä.

Sunnuntaina Memi laittoi meille sitten päivällistä

nimittäin mureketta,missä oli juustoa ja kinkkua. Mikä tietysti oli varsin erikoista siinä mielessä,että Memi on yleensä peruna-raejuustolinjalla. Mutta nähtävästi nämä omat kokkaukset maistuvat. Kiitos innostavalle kotitalousopettajalle sinne Donnerskaan!

Minä kokkasin aikaisemmin samana päivänä lounaalle makaroonilaatikkoa ja jauhelihakeittoa (salaa,kun Pomppu oli töissä) ja vielä leivoin pullia,kun kerran uuni oli päällä . Ja samalla saapuikin ihana yllätysvieras pitkästä aikaa : Marjo! Ja kerran kummaksi sain jopa istua rauhassa vieraani kanssa,kun pikkupojat olivat yläkerrassa pelaamassa Ruden pelejä ja Matilda oli kylässä ja Memi ja Rude olivat kirkossa ja Pomppu oli töissä. Koska yleensä kun meille tulee vieraita mistään rauhallisesta hetkestä ei voi puhua. Lapset tykkäävät kovasti nimittäin istua meidän kánssa ja kuunnella ja kysellä ja kommentoida puheitamme,mutta tällä kertaa oli rauhallista.

Alma eli Amppi on sulautunut hyvin nojatuolin sävyyn.

Tässä hieman vinkkiä sinulle ,joka olet kyllästynyt ruokapöydän tuoleihisi(kuten minä olen). Pellavainen huppu kätkee ruman tai vääränvärisen tuolin alleen. Näiden mun kappale hinnaksi tuli n.40 e,mutta näppärä ompelee ne itse.

Ja ruokapöytä sai vaaleamman liinan ja punainen vahakangas siirtyi varaston puolelle.

Tämä liina on kerniä ja erittäin helppo pitää puhtaana,mutta katsotaan jos se nyt pysyis paremmin paikoillaan ,kun viime kerralla. Yritin aikaisemmin pitää tuota liinaa,mutta lapset jotenkin aina siirsivät sitä niin ,että pöydän pinta näkyi ja astiat meinasivat tippua ja lopuksi Pomppu heitti sen pihalle. (pelastin sen ja pesin ja nyt uusi yritys)

Mukavaa maanantaita!

Lahjoja ja pientä muokkausta

Hei!
Rakas aviomieheni Tomas eli Pomppu täytti vuosia (ei pyöreitä) tuossa vuodenvaihteen jälkeen (oli muuten syntymävuonnaan ensimmäinen uusi kaupunkilainen) ja sai lahjaksi kovasti toivomansa uudet kengät. Jotka olivat muuten kolmannet kengät ,mitkä ostin kuukauden sisään hänelle. Oli hankalat löytää sellaisia,mitkä täyttivät vaatimukset,mutta nämä eccot tuntuivat miellyttävän ja täyttävän vaatimuksetkin.

Ja sitten uusia paitoja ,jotka ainakin miellyttivät minua...

Nämä kuvat ajattelin olevan ihan hauskaa vaihtelua siinä mielessä,että tosi harvoin (ei koskaan) näkyy miesten vaatteita esiteltävän ja kyllähän miehillekin joutuu ostelemaan kaikenlaista,tosin ei ehkä niin usein kuin itselle ja yleensä miehille myös ostetaan sitten ,kun tarve on todellinen. Pomppukin on sellainen,että käyttää vaatteet ihan puhki ja sitten joudun aina salaa laittamaan niitä roskiin,kun ne on kuulemma niin mukavia...

Niin ja sitten sisustuksesta; meillä on keittiössä tuollainen kapea seinä kohta ,mihin olen laittanut pari pientä hyllyä ja nyt vaihdoin niihin hieman koristeita. Bloomingvillen kello ja uusi Carpe Diem -kyltti . Sopivat jotenkin niin hauskasti yhteen...

Ajan kulullehan emme mitään voi; joskus se menee niin hitaasti ja joskus taas aika on kulunut hujauksessa. Tärkeää on elää juuri tätä päivää,roikkumatta eilispäivän asioissa tai tehdä elämästä "sitten kun"-elämää. Ei sillä ; olen itsekin elänyt "sitten kun"-elämää,mutta sitten lopetin sen jonkun odottelun. Tavallaan se loppui siihen,kun pääsimme kotiin. Meidän kotiin. Karistin hartioiltani loputkin kärsimättömyyden hiput ja siirryin "vi ska nu skåda" -mentaliteettiin,joka on harvinaisen ärsyttävä mielentila toisissa ihmisissä. Siis oli-mutta nyt kuulun samaan seurueeseen ja asioita tarkastellaan vähän tarkemmin myöhemmin ja ehkä harkitaan niiden tekemistäkin - sitten myöhemmin. Tässä mentaliteetissa nimenomaan nykyhetki on tärkeää,tulevaisuutta ei odotella niin kiivaasti kuin sitten kussa.

Eli katsotaan -mutta ensin tämä päivä.

Avulias nuori

Heippa!
Ennen joulua meillä oli sellainen tilanne,että olimme molemmat sekä minä että Tomas aika kiinni töissä ja usein meni myöhään. Memi piti seuraa pikkupojille ja mikä oli oli todella ilahduttavaa myös joskus laittoi ruokaa oma aloitteisesti. Kerrankin kun tulin töistä niin Memi oli paistanut jauhelihaa ja keittänyt makaroonia ja kehotti meitä syömään. Se oli todella miellyttävää. Mikään suuri ruokaelämys se ei tosin ollut,mutta se ei tässä ollut pääasia...

Vaaleat tyynyt

Heippa!

Howard on karistanut nyt joulun harteiltaan ja siirtynyt vaaleampiin tyynyihin. Neuletyynyt ovat olleet jo aikaisemmin syksyllä ja nyt tulivat uudestaan . Raitatynyt ovat nyblomKollenin syksyn mallistoa ja isoäidin tyyny Bloomingvillen. Kaikkia löytyy töistä tällä hetkellä.

Mukavaa sunnuntaita!

Näinkö?

Heippa!
Loppiaisen vietto sujui vaihtelevasti. Niin tässä vaiheessa oli rauhallista ja Nelma oli näin lähellä laumanjohtajaa ;onnellisena. Lounasaikaan Tomas jo suuttui ,kun ruokailu ei sujunut jouhevasti ja alkoi laittamaan ruokia jääkaappiin,vaikka ei oltu vielä syötykään. No se sitten rauhouttui siitä ja päivemmällä käytiin koirien kanssa lenkillä pellolla.
No sitten päivällisaikaan ajateltiin hakea pizzoja Memin kanssa, ja siinä vaiheessa Tomas alkoi taas kenkkuileen. Meinas,että minä en osaa hakea pizzoja. Menee kuulemma jotenkin pieleen. Kestää kauan ja sitten ovat kylmiä...niin no ehkä kerran,siitä on jo kauan,mun piti hakea pizzat ratsastustustunnin jälkeen. Jostain syystä tunti venyi ja meni itseasiassa ihan pieleen ja sitten olin niin järkyttynyt opetuksen laadusta ,että niin no,unohdin ekaks ne pizzat kokonaan. Sitten kun olin jo melkein kotona,muistin että niin ne pizzat. Sitten hain ne,mutta Tomas oli jo odottanut niin kauan,että se oli ihan hervoton kun tultiin. Ja nyt ,siis eilen se pelkäs että jotain samanlaista tapahtuu ,eikä halunnut pizzaa ettei taas pettyis.
Mutta nyt ei oltu menossa ratsastamaan vaan hakemaan ensin Matilda ja Jussi yökylästä ja sitten heti Kotipizzaan /Heinolankaareen. No kuinkas ollakaan: SIELTÄ OLI JUUSTO LOPPU. Just joo. Mentiin sitten Kallentorille,jossa yllätys yllätys oli kyllä juustoa ja porukkaa aivan tupa täynnä. Ei ootettu kun 50 minuuttia...mutta nythän Tomas ei odottanut pizzaa onneksi. Se söi sitten semmosta einesleipää,kun muut syötiin pizzaa.

Muuten siinä ennen pizzaseikkailuja pesin tunnetusti pyykkejä ja järkkäsin paikan kodinhoitohuoneesta kannettavalle. Tässä Matilda värkkää myös omaa blogiaan.

Niin tosiaan,näinkö se menee. Minä istun pikkutuolissa(tosin uusi asu päällä kylläkin)

ja Pomppu-Tomas makoilee Howardissa? Hmmm...niin just,vaikkei sen KOSKAAN pitänyt istua siinä. Niinhän se sanoi.

Keskiviikko-iltana

Hello there!
Memin superlakki johon yhdistyvät tassukäsineet ovat vihdoinkin päässyt käyttöön. Kun mittari lähentelee kolmeakymmentä pakkasastetta,niin nämä turkikset ovat tarpeen.

Aloitin muuten tämän jutun kirjoittamalla perjantai-iltana; alkaa jo menee viikon päivät sekaisin,kun koko ajan on näitä välipyhiä...Ja kun olin kuskannut teinit kavereille käymään ja Matildan ja Jussin yökylään ,niin tulin tyhjään taloon...joten keitin kahvia jonka maustoin kermaliköörillä ja vaahtokarkeilla. Katselin teeveetä ja ihmettelin tätä perjantai-iltaa. Kunnes tietysti tajusin,että ei ole perjantai.

Kahvin maustamisesta puheen ollen,voin kertoa teille,että suosikkimausteeni on ehdottomasti amaretto. Tarkoitus oli käyttää ostamani amaretto leivontaan(uusi resepti kehitteillä),mutta pullollinen menikin muuhun. (tosin kyseessä oli minipullo ,tuollainen n.kymmenen senttiä korkea)

Oudointa tässä ns.perjantaissa on se,että olen päätynyt tietokoneelle. Yleensä se on mahdotonta täällä kotona. Voin korkeintaan käväistä nopeasti samalla hätistäen lapsia kauemmas ;mistään bloggaamisesta ei tule mitään. Joten hyvin erikoinen tilanne tällä kertaa.

Olemme kotona hieman parantaneet tietokonetilannetta,käytössä on kolme läppäriä,joten ei niin mahdottoman pitkää jonoa enää. Ikävää oli se,että joululomalla koirat olivat purreet laturin johdon poikki,joten hieman taukoahan siinä tuli yhden tietokoneen osalta.

Mutta täytyy tässä hieman viikata pyykkiä vielä joten

Goodbye dears!