sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Viihtyisää tunnelmaa



Päivä alkaa jo kallistua illan puolelle. Siltähän se tuntuu,vaikka kello on vasta viisi. Sen verran pimeää on.
Iltapäivä kului mukavasti. Ystävä poikkesi kahville ja juteltiin. Siivoukset on tekemättä,mutta hämärässä niitä pölypalloja ei huomaa...
Takkatuli alkaa olla hiilloksella ja pojat haluais grillata makkaraa .

Teini-ikäinen tyttö

Voi olla joskus rasittava. Niin kuin meidän Matilda on aika kovaääninen ja kommentoi paljon ja haluaa rahaa kaikkeen joutavaan.
Tai sitten teini-ikäinen voi  olla niinkuin meidän Melinda. Joka joskus jopa laittaa meille ruokaa.
Tänään varsinkin Memin kokkailu tuli kuin tilauksesta,koska aamulenkin jälkeen suunnistin pikkupoikien kanssa Donnerska skolanille GBK:n päättäjäisiin. Ja virallinen  ruoanlaittajamme on Kronobyyssä tai jossain siellä päin jääkiekkopeleissä Villen ja Ruden kanssa.

Aamulenkillä


Kivan aamupalan jälkeen lähdin koirien kanssa lenkille. Joen vallli on mukavasti jäätynyt,joten koirat pysyvät puhtaana. Aurinko näkyi kaukana ja matalalla. Joella oli vielä joutsenia,mutta säikähtivät lentoon,kun rapisutin alas joen törmälle.
Pelto aukeni jäisenä ja avarana. Kaukaa kuului vain ammuntaa. Hirvimetsäläisiä.
Rauhallista.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Aamiaissämpylät

Heippa!
Eilen illalla valmistelin tämän aamun sämpylät. Nämä sämpylät jätetään jääkaappiin yöksi ja sitten aamulla paistetaan.

AAMIASLÄMPIMÄISET
2OKPL


8dl vehnäjauhoja
1/2dl leseitä
1tlsokeria
1tlsuolaa
100gvoita
25ghiivaa(tuoretta)
3dlkylmää maitoa tai vettä
1muna


Hakkaa veitsellä leivinpöydälla jauhot,leseet,sokeri,suola ja rasva murumaiseksi seokseksi.
Liota hiiva pieneen maitotilkkaan ja lisää seokseen loput maidosta ja kevyesti vatkattu muna.
Vaivaa taikina tasaiseksi. Pyöritä siitä noin 40cm pitkä pötkö. Leikkaa se 20 palaan ja nosta palat pellille. Peitä pelti liinalla tai kelmulla.
Kohota sämpylöitä jääkaapissa yön yli.
Aamulla lämmitä uuni 250 asteiseksi ja voitele sämpylät piimällä tai vedellä. Paista n.10min uunin keskiosassa.

torstai 17. marraskuuta 2011

Takit

Heippa!
Yritin kuvailla poikien uusia takkeja. Vähän hankalaa saada näistä kavereista järkevää kuvaa,kun koko ajan vääntelevät naamojaan.
Mutta koot passasivat hyvin ja näyttivät ja tuntuivat hyviltä. Näihin sopivat pipotkin olisivat jo valmiina,mutta tällä hetkellä kenelläkään ei ole ollut havaintoja niistä. Harmi,koska nättejä pipoja pojille onkin vähän vaikemapi löytää.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Kynttilöiden aikaa


Heippa!
Kaapin päälle vaihtui sinkkimökkien tilalle fattigmanssilver-kynttilänjalat. Ja hieno alunen Bloomingvilleltä.
Waltherin sinkkimökkejä olisi tarkoitus lisäillä myös tänne kotiin ja ne tarvivat hieman enemmän tilaa,kuin tuossa kaapin päällä on.
Nyt kun ilmakin alkaa pikkuhiljaa muistuttamaan edes vähän talvea,niin kyllä se joulunodotuskin alkaa päästä käyntiin!

tiistai 15. marraskuuta 2011

Simonin huone


Heippa!
Yläkerrassa lastenhuoneissa on tapahtunut hieman muutosta. Aikaisemmin pikkupojat ;eli Johan 6v,Simon 8v ja William 11v ,olivat samassa huoneessa. Mutta viikko sitten tapahtui sellainen muutos,että Simon Ville saivat omat huoneet ja Matilda halusi mennä Jussin kanssa samaan huoneeseen.
Nyt Simon on tässä viimeisessä huoneessa,missä on vinokatto molemmin puolin. Näyttää aika karulta,kun ei ole mattoa eikä päiväpeittoa,mutta eiköhän nekin ilmaannu. Uudet verhot on kuitenkin.

Isäinpäivänä

Heippa!
Isäinpäivän aamun aloitettiin brunssilla ja Pomppu sai tietenkin lahjoja.
 Tässä katsotaan yhdessä lastenohjelmia ja kahdeltatoista lähdettiin syömään.

Illalla pelien ja treenien jälkeen Pomppu ja Matilda levähtävät hieman.

Selvästikin päivän kohokohta Rudelle oli ´Dajmkakun syöminen. Yleensä Memin leipomukset ovat kiellettyjä pojilta,ja niitä täytyy käydä salaa ottamassa,mutta nyt kaikki saatiin kakkua ja Rude oli selvästikin varautunut ja oli ensimmäisenä leikkaamassa kakkua. Lupasin kyllä tehdä Rudelle oman kakun nyt synttäreiksi. Ikävä kyllä Rudea on kohdannut hankala ihottuma kasvoissa, mikä ilmeisesti johtuu juuri noista herkuista,kuten suklaasta...eli tämänkin syömisen jälkeen ihotuma paheni.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Leivontaa

 Heippa!
Perjantai koitti taas vapaapäivän muodossa. Aamulla heräsin samaan aikaan kuin yleensäkin ja vein pojat kouluun. Sitten koirien kanssa lenkille,kahvia ,pyykkiä ja sitten viemään Rude ja Nea töihin taksvärkkiin. Sitten tekemään ruokaa.  No ruoaksi valmistui pizzaa ja tässä kuvassa oma pizzani,missä oli vähän jauhelihaa,sipulia,tomaattia ja aura-juustoa.
 Ja sitten kun uuni lämmitetään;niin ei vain yhtä leipomusta! Näin on maalla syntynyt äitini neuvonut. Eli leivoin myös meillä suosittua ohraleipää
 ja ekan kerran ohrarieskaa,mikä kyllä vaatisi leivinuunin...
 ja lopuksi vähän makiaa:eli Martas skurna chokladkakor. Nämä sopivat mainiosti myös isäinpäivän juhlintaan.
Kun leivonnaiset oli paistettu,kiiruhdin hakemaan pojat koulusta,heillä loppui hieman myöhemmin kuin normaalisti,koska viimeisellä tunnilla koko koulu sai nauttia Kamariorkesterin soitosta. Tässä Jussi ja Otto syömässä ohraleipää välipalaksi.
No nyt kahvia ja ehkä hieman lepoa...

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Tiistai-iltana

 Memi ja Jan-Peter paistoivat vohveleita
Ja sen jälkeen pelasivat Jussi ja Jan-Peter shakkia. Insinööriopiskelija vastaan 6-vuotias. Hämmentävän pelin (nopean) voitti Jussi. Kaikki nappulat eivät tainneet olleet tallella.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Ilta Teerijärvellä

 Heipp!
eilen suunnistimme neljän aikoihin pikkupoikien kanssa Teerijärvelle. Siellä juhlan aiheena oli Pompun serkku Minna,joka täytti 40v. Tavaksi on muodostunut viettää suvun juhlia knytkalas-systeemillä ja nyt myös pidron merkeissä.
 Parit arvotaan  ja mun pariksi tuli Pompun täti Tia eli olimme hauskasti Kristiina ja Kristine...Tuossa mun vieressä istuu Hillevi ja vastapäätä Minna eli Tia ei näy tässä kuvassa.
 No tuossa odottevia pelaajia. Hillevi,Pomppu ,Kaisa ja Olav.
 Pikkuserkuista nuorin tällä hetkellä: Jonaksen ja Tanjan Olivia,reilu 1v.
 Simon ja korttitalo.
Minna ja kakku
Pomppu pelasi Staffanin kanssa(vinosti vastapäätä) ja vaikka oli tarkoitus vain pelailla niin loppujen lopuksi piti kuitenkin saada voittaja selville. Aivan ; eli voitonhimoiset pelaajat pelasivat keskiyölle. No täällä meillä kotona asuu se karvainen voittajatiimin jäsen...
Jussi pelas omaa peliään tyttöjen kanssa.

Pomppisitko

innosta korkealle jos antaisimme sinulle tämän tramppiksen. Ei, ei se ei ole enään uuden veroinen, vaan on jo monet pomput nähnyt. Reunasuojus kadonnut jo muutama kesä sitten ja osa jousikiinnikkeistä matosta jo murtuneet. Mutta kevyelle pomppijalle siitä voisi velä olla kovastikin iloa. Hintana pidämme sen vaivan jonka joudut näkemään kun tulet sen purkamaan ja viemään pois. Kiinnostuitko ? Laitahan postia.......

lauantai 5. marraskuuta 2011

Ihmeellistä

 on se,että pystyy näkemään näin hyvin jonkun,joka ei ole vielä syntynyt.
 ja vieläkin paremmin uusimmalla tekniikalla. Näkee kasvot ja sormet ja sydämen ja kaikki niin tarkasti. Paljon on muuttunut siitä,kun odotin Jussia,joka on nyt kuusivuotias.
Pikku tuliaisia hyvältä ystävältä. Vaatteita valmiiksi. Oikean värisiäkin vaatteita on toki jo hankittu,mutta koska Pomppu haluaa jännittää loppuun asti,niin ne täytyy pitää piilossa. (joo vähän tylsää)
Toivotaan,että 10 vuotta valmiina ollut nimi pääsee vihdoin käyttöön ja vaatteiden tuleva käyttäjä on terve ja kaikki menisi hyvin.

torstai 3. marraskuuta 2011

Keittiön verhot

Heippa!
Uudet verhot valmistuneet keittiön ikkunaan. Kangas on uudehko ja hinta on 23e/m. Kangas on kuosiinkudottua ja tukevahkoa.
Seuraavaksi pitäisi päättää kangas kodinhoitohuoneen ikkunaan,siellä vielä hyvin kesäinen turkoosi kangas...

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Ovelta ovelle

 Heippa!
Jostain syystä olen kärsinyt varsin ärsyttävästä "ei huvita mikään" fiiliksestä viime viikolla. Mistä ihmeestä sellainen aina rantautuu silloin tällöin ? Ei sillä että meille sellaista usein tulisi,mutta ärsyttävää se silti on. Maanantaikin meni samoissa fiilareissa,mutta onneksi eilen oikea rytmi alkoi palautumaan. Siivosin ja taas jälleen siirsin huonekalua. Avoimuus myös sisustuksessa viehättää mua.
Tässä kuvaa terassin ovilta eteiseen oveen.
 Ja toisinpäin. Siirron kohteena oli valkoínen sinkkikantinen taso. Jos ihmettelette että miksi,niin ahdistun helposti ,jos alkaa tuntua vähänkään tukkoiselta. Vanhan kodin keittiö oli nimittäin aivan järjettömän tukkonen ja pieni. Ja kun porukka yleensä pyörii juuri tuossa muutaman neliömetrin sisällä (vaikka talossa neliöitä onkin parisensataa plus ulkona parisen hehtaaria)niin ahdasta siinä kuitenkin tulee. Ja mitä lähempänä pikkupojat ovat toisiaan ,sen varmemmin myös ilmaantuu tappelunnujakkaa...

Vanhassa kodissa oli myös järjettömän pieni eteinen,sellainen tuulikaappi ja siinä sitten 8 hengen kengät ja takit,niin se vasta ahdistikin. Tämä eteinen on tilava ja kaikelle paikkansa,mutta kun varusteet eivät ole vieläkään oppineet aivat täysin menemään omille paikoilleen. Siitä aiheutuu myös kaaos tässä tilassa . Tällainen mukava tyhjä eteinen on hyvin väliaikainen. Mutta niinhän kaikki on-väliaikaista. Täytyy muistaa se,että jonakin päivänä ,niin kuin tiedätte, eteisen käyttäjät vähenenevät pikku hiljaa ja lopuksi on vaan kaksi jotka aiheuttavat epäjärjestystä. Minä ja Pomppu. Eipä sekään nyt niin kivalta kuulosta...Väliaikaisesti sekin on tietysti kivaa,mutta lopullisesti...
Kaikella on aikansa-eihän se mikään uutinen pitäisi olla. Mutta pääseepä välillä unohtumaan. Tulemmeko ajattetelemaan kahden tai kolmenkymmenen vuoden päästä ,että "voikun olis jonkun kengät tuossa keskellä lattiaa"? "MIksei kukaan jätä pyyhkeitä lojumaan?"  "eihän täällä pyykkikoreissa ole yhtään pyykkiä"
Kun on suurperheen äiti,niin osaako olla tekemättä mitään? Tuleeko aika pitkäksi sitten kun lapset ovat aikuisia? Vai nauttiiko kaikesta rauhasta?