Heippa!
Luen paljon kirjoja,kaikentyyppisiä. Suosikkejani ovat kyllä sellaiset kevyet,´kuten Himoshoppaaja,koska aina ei jaksa analysoida kaikkea. Joskus on mukava lukea sellaista,mistä tulee vain hyvälle tuulelle. Mutta yksi Helsingin tuliaisista oli Margaret Atwoodin Oryx ja Crake.
Atwoodin kirjoille on tyypillistä kuvailla maailmaa,missä elämä on jo muuttunut toisenlaiseksi eri syistä johtuen.
Oryxissä ja Crakessa ihmiskunta on luultavasti tuohoutunut yhtä miestä lukuunottamatta. Hänen ,Lumimieheksi kutsutun,lisäksi on kyllä sitten Craken lapsiksi nimetty alaston lauma uusia ihmisiä,jotka monella tapaa eroavat vanhan ajan ihmisistä,vaikka eivät ulkoisesti niinkään. He ovat ulkoisesti täydellisiä. Eivätkä he tapa eivätkä riitele. He syövät vain kasveja.
Tarina etenee takaumien avulla selvitellen miten ihmiskunta on tuhoutunut. Ilmastonlämpeneminen oli ollut jo hyvällä mallilla ja ihmiset oli jaettu Piireihin ja rahvaanmaahaan ja lääketehtaat tekivät bisnestä kehitellen ensin tauteja ja sitten niihin lääkkeitä ja rokotteita.
Kuvio kirjassa ei välttämättä ole niin utopistinen kuin ensin saattaa vaikuttaa. Tästä ei valitettavasti tule niin selkeästi sellaista tunnetta,että eihän tällaista oikeasti voi tapahtua.
Tulee lähinnä tunne,että näinkin se voi tietysti tapahtua. Että ihminen itse aiheuttaa tuhonsa,kukas muukaan.
No niin,tällä hetkellä luen sitten Cathy ´Kellyn hmm jotain josta en muista nimeä,mutta siinä on paljon ihmisiä ja on rakkautta ja ei rakkautta ja kun olen lukenut sivun en enää muistä mitä olen lukenut. Sitä ei välttämättä pysty sen kummemmin analysoimaan. Eikä tarvikkaan.
Hei!
Haudalta poiskulkiessa kävelin vanhan kappelin ohi. On se vaan niin kaunis rakennus. Uudesta kappelista ei voi sanoa samaa.
