Maanantai

Eilen pyöräilin töistä kotiin. Kyllä oli ihanaa. Mulla on niin ihana Tunturi mummopyörä. Lapsetkin aina lainailevat sitä,kkun sillä on niin mukava ajella. Silleen rauhassa polkea selkä suorassa. Ei tarvitse kyyristellä niin kuin maastopyörillä. OIkein hyvä pyörä. Korissa näkyy uusia tyynyjä joita ompelin mun uuteen välikköön. Pellavaa ja uutta raitakangasta yhdistelin.

Voi ei,kukas tuo muumio on? Tässä näkyy mun välikkö. Välikkö on aivan joutava paikka,siihen en ole koskaan keksinyt mitään järkevää. Se ei ole eteinen eikä huone,se on vaan sellanen välikkö. Meinasin laittaa siihen klassisen puolipyöreän pöydän,mutta tulinkin toisiin ajatuksiin. Siihen tuli penkki liitutaululaatikoilla ja tuo peili,jossa on koukkuja ja pieni hylly. Muut jutut vielä puuttuu. Tässä tilassa on nimenomaan mun tavaroita;laukkuja,koreja ,takkeja ja kenkiä.Uudet tyynyt tulevat just tähän penkkiin. Joku oli jo avuliaasti järjestänyt mun kengät liitutaululaatikoihin enkä meinannut löytää niitä millään. Meinasin jo hermostua,että juhlakengillä on kävelty taas rapaan,mutta ne olikin laatikoissa!

Yks aamu en löytänyt mun farkkuja mistään ja myöhemmin löysin ne ulkoa. Olin laittanut ne tuulettumaan enkä enää muistanut .

Memi toi kuvataidekoulusta töitään ja oli nähtävästi kuvannut myös joitain. Tässä on yks vedos ja en ole aivan varma mitä se esittää...

JOtain uutta on kotiutunut olohuoneeseen. Nimittäin vanha ikkunanpoka,jota en todellakaan ole löytänyt kirppikseltä vaan ystävällinen Maria oli maalannut sen ja laittanut siihen kanaverkon. Sopi hyvin itse tekemieni tikkaiden seuraan. Nämä nurkat ovat aina hankalia,koska tuntuu että valo pysähtyy niissä eikä joka nurkassa voi peiliäkään olla.

Ja joskus kuulee sellaista hauskaa,että valkoista ei voi laittaa valkoiselle,että se ei näy. Niinpä, hyvin erottuu nuo valkoiset ikkunanpokat valkoiselta.

Meillä on koko alakerta maallattu tuolla monien kammoksumalla maalarinvalkoisella. Se on sellainen viileä,rauhoittava. Ehdotin myös valkoista paneeliseinää,mutta mieheni ei halunnut enää valkoista paneelia,kun sitä oli jo vanhassa kodissa. Joten tällainen siitä tuli. Kuvissa on tietty vaikea saada sitä pehmeää tunnelmaa vangituksi,joka koko alakerrassa on juuri tuon aavistuksen harmaaseen vivahtavan seinän vuoksi. Luonnossa vaikutelma on huomattavasti raikkaampi.

Hyvää ja tarmokasta tiistaita!