Tarpeellista tavaraa

Heippa taas! Tiedän kyllä omistavani Nokian mustat kumpparit,mutta useinkin ne ovat hukassa ,kun meidän Rude niitä lainailee...joten ehkä se ei näitä Espritin punaisia kumppareita lainaile niin helposti? Tosin ,kyllä se on usein ottanut myös roosat crocsini...
Kumppareita tarvitsee tähän vuodenaikaan,varsinkin kun mennään lasten ja Nelman kanssa pellolle lenkille.

Olen ollut ihastunut tunikoihin jo pidemmän aikaa ja nyt syksyllä värit hieman syvenevät ja tummuvat kesän valkoisen jälkeen. Tämä tunika on myös Espritin ja jo tänään päällä töissä. Mustat legginsit ja paita ,niin mukava työasu on valmis.

En tiedä mitä tapahtui oikein hiusten leikkuun jälkeen,mutta se aiheutti jonkinlaisen pukeutumis/tyylikriisin. Oli tietysti aihéellinenkin,kun katselee kuvia kesältä,jossa hiusteni väri oli jokseenkin haalea ja mitäänsanomaton. No aikansa kutakin...

Päivät

Onpas tässä väsynyttä lasta ja koiraa

Tällaiset karvanaamat nukkuvat sängyssäni

Rakkautta jokaiseen päivään-koristaa tällä hetkellä portaikkoa

Ja numerotarrat myös uusia juttuja. (Numerot 1-16,hinnaksi tuli 24e)

Tässäpä säilytetään Nelman raksuja

Ja tässä Nelman ruoka- ja juomakuppi

Ludde tuli tervehtimään Nelmaa

Maanantai-ilta

Heippa!

Meillä on paljon valkoista alakerrassa ja tykkään vaihdella sohvatyynyjä useaan otteeseen. Aikaisemmin sohvat olivat beíget ja oli huomattavasti vaikeampi löytää tyynyjä jotka sopisivat väreihin. Mutta nyt sitä ongelmaa ei ole. Pienillä jutuilla saa aikaiseksi kivaa muutosta.

Niinpä,en tiedä minkälaisia lempiruokia teidän lapsilla on ,mutta aina välillä meidän pojat yllättävät. Varsinkin Ville 9v. On hieman hankala yleisesti ottaen syömään. Joskus kestää tosi kauan ja joskus ei vain ole nälkä. Eilen toin kotiin anopin paistamia muikkuja muutamia(söin töissä niitä,rakastan muikkuja) ja ajattelin,että annan ainakin Nelmalle niitä ja syön itse loput.

Mutta; Ville ja Jussi kehittivät lähestulkoon tappelun MUIKUISTA. Ei jäänyt Nelmalle kuin suupaloja ja lisää piti vielä hakea anopilta ja kaikki meni. Ville ja Jussi söivät.

No tästä se viikko taas lähtee liikkeelle!

Syysloma ohi-onneksi

Heippa!
Lapset syyslomalla ja vanhemmat töissä-se on sitten niin kivaa lomailua. Pari päivää sitäkin iloa olisi hyvin riittänyt. Jussi oli kyllä dagiksessa,mutta siitä ylöspäin kaikki olivat kotona. Onneksi anoppi haki pienempiä mukaansa ´retkille.
Näissä kuvissa ollaan jo paremman puolella eli sunnuntaissa. Perinteísesti ollaan leivottu ja oltu yhdessä,käyty pellolla kävelyllä(lapset juoksevat ja poukkoilevat Nelma mukana) ja minä tietysti yrittänyt saada pyykit pestyä.

Tämän näköisenä Nelma jäi aamulla kotiin. Vähän oli tietysti outoa,kun talo tyhjenee ja jää aivan yksin. Alustana Nelmalla on lampaantalja,josta tykkää tosi paljon. Yöt silti nukkuu meidän välissä. Lampaantaljoja on meillä myynnissä.

Löysin valkoisia callunoita,jotka laitoin kanervanoksista tehtyyn pesään.

Niin syksy on ihanaa silloin kun ei sada. Yksi aste miinuksella,niin kaikki näyttää hieman utuiselta ja kauniilta ja on mukava kävellä luonnossa,kun ei ole märkää. Harmi vaan ,kun pimeys alkaa jo tuntumaan-vauhti hieman hidastunut ja tuntuu ,että tarvitsee enempi unta kuin valoisaan kesäaikaan.

Ei auta muuta kuin sopeuta-nyt on syksyn aika!

Juhlaa

Heippa!
Meidän Simon ,Matilda ja William käyvät koulua Vitsarin ruotsinkielisessä kyläkoulussa. Koulumatka on noin 800m ,jonka Matilda ja Ville kulkevat pyörällä aina.Simon on förskolassa,joten hänet kuskaan autolla.
Silloin kun vanhin poikani aloitti koulun Vitsarissa,epäilin hieman systeemiä:kaksoisluokat ja kolme opettajaa koko koulussa. Itse kävin Mäntykankaan ala-asteen,jossa oli yhteensä n.400oppilasta. Vitsarissa on vajaa 70. No hyvinhän se on sujunut.
Keskiviikkona vietettiin koulun 125-vuotisjuhlia ja kuvassa ovat esiintymässä kaikki koulun oppilaat. Yleisönä oli suurin joukoin koulun entisiä oppilaita,sali täynnä.
Mieheni on käynyt Vitsarin koulun,hänen äitinsä ja äidinäitinsä myös. Ja nyt siis neljäs polvi aloittaa opintiensä tuossa koulussa. Olen erittäin tyytyväinen ,että meillä on tällainen lähikoulu,pieni koulu,jossa kaikki tuntevat toisensa nimeltä.
Niinpä ,ja sitten Nelmasta. Nelma nukkuu yöt meidän sängyssä. Joo,tiedän kyllä ,että siitä tulee iso koira...
Käydään aamulla Nelman kanssa lenkillä ,ennen kuin lähden töihin. Eilen aamulla käytiin ensimmäistä kertaa pellolla. Ja illalla käytiin sitten joen vallilla,jossa Nelma pystyi myös olemaan vapaana. Ajattelin,että sitten se olis niin väsynyt,että nukkuis omalla paikallaan yön,mutta ei...
Mukavaa perjantaita!

Perheenlisäystä

Heippa!
Perjantaina lapset suunnistivat pankkiin nostamaan rahaa. Ensimmäisessä kuvassa näkyy myös täti-
Monika(Tomaksen sisko),joka ystävällisesti avusti lapsia.
Lauantaina sitten töiden jälkeen pakkasimme porukan autoon ja navigaattorin avustuksella suunnistimme kohti Keuruuta. Ajoimme läpi pikkukylien ja lopputie oli kapeaa soratietä ja oli nousua ja laskua ja kurvia.(onneksi ei ollut liukasta vielä).
Olimme matkalla hakemaan vauvaamme. Eli whippetnarttua Täysikuun Williunelmaa eli Nelmaa. Saimme myös nähdä isojen whippetien juoksunäytteen pellolla. Ei meinannut ehtiä kuvaamaan niin nopeita olivat.
Sunnuntaina sitten tutustuttiin Nelmaan paremmin. Totuteltiin remmiin ja käytiin pikku kävelyillä.
Käväisimme myös Tomaksen siskon(pankki-Monika) tytön 15-vuotissynttäreillä. Kuudeksi vielä ehdimme Matildan ja Villen kanssa kirkkoon hyuväntekeväisyyskonserttiin ,jossa lasten luokat esiintyivät. Kaiken kiiren ja hälyn keskellä oli mukavaa pitkästä aikaa rauhoittua kirkossa. Esitykset olivat aivan upeita.
Kotia tultuamme kuvasin Tomaksen ja Nelman. Tomas on ollut ehdottomasti sitä mieltä,että Nelma ei tule sohvalle. Mutta tässätapauksessa sohvan ja koiran välissä on jotain...Nelma nimittäin rakastaa nukkua sylissä. Viime yönäkin nukkui mun kainalossa niin kuin vauva. Jussikin nukkui vauvana omassa sängyssään...mutta Nelma vinkuu ja haluaa viereen. Niin,eikä koirat saa tulla sänkyynkään...

Arkiaamut

Heippa!
Niin, ne arkiaamut. Ne on vaan pakko elää ja niihin tottuu pikkuhiljaa. Lopulta ne alkavat tuntumaan mukavan turvallisilta ja niihin sopeutuu. Kuten myös siihen,että esimerkiksi tänä aamuna heräsin kuudelta,jotta ehtisin leipomaan muffinseja ja Dajm-tortun Matildan kaverisynttäreille,jotka ovat tänään iltapäivällä. Imuroin myös ja petasin sängyt ennen kuin lähdin töihin. Imuroin tietysti myös kun menen töistä kotiin ,selvä se.
Olen sitä mieltä,että tyttöjen synttärit ovat hankalampia kuin poikien. Miksikö? No joo,pojat viihtyvät hyvin ulkona jalkapallon parissa ja ovat tosi rauhallisia sisällä. Mutta tytöt...muuten yleensä menee hyvin,mutta jossakin vaiheessa joku on vetänyt herneen nenään syystä tai toisesta,joku on pomottanut ja joku ehkä itkee. Ja mitä isommaksi tytöt tulevat,sen dramaattisemmaksi synttärit muuttuvat. No tänään mies on kotona tyttösynttäreillä ja kun minä menen kotiin ,kaikki on jo ohi.
Kuvat eivät taida liittyä mitenkään synttäreihin,mutta aamuun kylläkin. Järjestelin makuuhuoneessa ja olohuoneessa hieman ja makuuhuoneeseen muuttivat pyöreät pöyät ja lamput olohuoneesta. Uusi päiväpeitto on pitkällinen haaveeni ja olen siihen tosi tyytyväinen. Ruutulakanat ovat harvinaista kyllä minulle tilattu Ellokselta,mutta ne olivat niin kivan näköiset. No,laatu ei ehkä ihan parhaimmasta päästä,mutta kyllä Durance pehmentää ne pesusta toiseen. Makuuhuone on koillissuuntaan,joten juuri aamulla valo on siellä parhaimmillaan.
Kuten varmasti huomasitte joka puolella Suomea,maa oli hieman valkoinen aamusella. Nyt sitten talvivaatteita päivittämään!