Maalarin tytär

Aivan oikein. Olen tapetoimassa elämäni ensimmäistä kertaa. Isäni on tehnyt juuri tätä tapetointia ja maalausta työkseen ja myös opettanut työssään oppilaita. Ajattelin,että nämä tällaiset jutut siirtyisivät suoraan geeneissä isältä tyttärelle. Niin,väärä luulohan se oli .
Voi olla ,että harjoitus tekee mestarin. Sitäkään ei etukäteen tiedä. Masentavaa tämä tapetointi,mutta nyt se on tehty. Pääsee sisustamaan huonetta. Jossa tosin on jo ensimmäiset koristeet lisätty. Jussi oli nimittäin laittanut uusia seiniä koristamaan huonekalujen jalkojen suojatarrat. Neljä kappaletta riviin,joista kaksi oli poistettu sillä seurauksella ,että tapetin pinta oli mennyt rikki. Niin,en kuvannut sitä,koska se oli hyvin masentavaa. Kaiken sen urakoinnin jälkeen. Sanoin kyllä Jussille,että seiniin ei sitten piirretä. Niin,tarroista en tainnut puhua mitään.

NO mutta kuitenkin;sunnuntaina tuli ystävämme T poikansa kanssa ja näin kivaa kaikilla oli.

TArjolla oli vohveleita ja T:n paistamia naamalättyjä ja pikkulättyjä. Täytteenä kanttarellimuhennosta ja kylmäsavulohisalaattia ja makeita täytteitä myös. Mansikoita ja vaniljajäätelöä-

Kaikille näyttää maistuvan.

Lohitäytteen voi valmistaa hieman etukäteen jo,mutta kanttarellimuhennos valmistuu nopeasti samalla kun lätttyjä paistetaan.

Ja tuoreita mustikoitakin löytyy jo piirakkaan.

Ja tämän Jussin(tarroillasisustajan)piti tänä aamuna lähteä dagikseen itkemään. Kesäloma alkaa olla lopuillaan lapsilla.

Hyvää ja aurinkoista viikkoa kuitenkin!