Hei!Eilinen iltapäivä kului minulta äitini siskon miehen hautajaisissa ja muistotilaisuudessa. Tätini poisnukkui jo vuonna 98 ja nyt oli hänen miehensä vuoro. Haútajaisissa tunnelma on aina tietysti surullinen,mutta näissä oli myös selvästi mukana usko,toivo ja rakkaus,joten mikään toivottaman raskas ei ilmapiiri missään vaiheessa ollut.
Haudalta poiskulkiessa kävelin vanhan kappelin ohi. On se vaan niin kaunis rakennus. Uudesta kappelista ei voi sanoa samaa.
Portailla ensimmäiset orvokit. Kevät on ihana ajanjakso,kuollut maa herää eloon jälleen. Kauneus j a lämpö voittavat pimeyden ja kylmyyden. Kevät antaa meille toivoa,ainakin vähäksi aikaa.
Miten ihanan kutsuva sisäänkäynti! Voi hautajaiset on aina niin surullisia :( Voimia!
VastaaPoista