
ruokapöytäsi jos antaisimme sinulle sellaisen. Tämä on aivan fantastisen upea keksintö, ja en voi käsittää että nykyaikainen kiireinen perheenäiti voisi tulla toimeen ilman tällaista. Tehän tiedätte kuinka turhauttavaa on käskeä ukkelia syömään, ja se jää vitkuttelemaan jonnekin. Toteaa vain: Joo,mä katon ensin tän matsin.........tai........Joo,urheiluruutu loppu kohta ym.ym muka yhtä tärkeää (kuuluis ees joskus: Joo, mää imuroin ekaks....tai ei.....mä varmaan pökertyisin) No anyway, tämän juju on siinä, ukkelia ei näy, pöytä taittuu alas, sapuskaa ei tule.
Muutaman kerran kun satopriäänit (vaikeita nää norjalaisten sanat) katoaa nokan edestä, niin johan oppii. Minä jalostin tämän vielä huippuunsa, en edes laittanut sitä pystyasentoon, huusin vain että "SYÄMÄÄN" ja voi sitä naurussa pitelemistä, kun ukkeli hiki hatussa pyyhälsi paikalle, todeten ääni väristen "en kai mä taas myöhästyny". Tätä kun muutaman kuukauden harrasti niin kyllä säästyi ruokarahat, ja kuinka monta sisustuslehteä kerkesin lukea, sen sijaan että olisin hellan edessä seissyt.
No, kaikki loppuu aikanaan, niin myöskin tämä hauskuus. Panin ukkelin koirien kanssa lenkille tässä viime viikolla...........sitten puhelin yhtäkkiä soi.........eläisuojeluyhdistyksestä kuulemma.......olivat sattumalta ohi ajaneet, ja todenneet.......että, se suurin vinttikoira, se joka taluttaa niitä kahta pienempää.......on aivan liian laiha.........

.....no, ei minusta.....ujouttaan se vain tuolla rautakangen takana piilottelee.......
Joten................(huokaus)...........taittaisitko.........