Hammaslääkäripelko

Tänä aamuna suunnistin heti aamuyhdeksältä terveyskeskuksen hammaslääkäripäivystykseen. Istuin ja odotin ja sitten alkoi jännittämään. Ei siinä auttanut mikään. Hammaslääkäri näki heti,että pelkään. Onneksi oli kuitenkin tuttu naislääkäri. Olin jo hieman menossa ahdistuneeseen tunteeseen sen jälkeen,kun puudutus oli laitettu,koska asentohan on tunnetusti hieman hankala. Tuntui ,etten pysty nielasemaan,tukehtuva tunne ja matala verenpaine yhdistettynä tekivat musta varmaan hoitajan ja lääkärin mielestä paniikki-ihmisen näköisen...
Sain sitten olla istuvassa asennossa,kun lohjenneen hampaan kohta korjattiin. Kaikki meni hyvin ja rentouduin. Kieli on vieläkin puuduksissa ja olen töissä...
Eihän hammaslääkärissä enää tietysti satu,kun on puudutteet,mutta ala-asteen hammaslääkäri- käynnit ovat jääneet mieleen tosi ikävinä. yksi reikä silloin oli ja kun se paikattiin ilman puudutusta tylyn hammaslääkärin toimesta,niin vaikka reikiä ei myöhemmin tullutkaan,niin aina se pulssi kuitenkin nousee kun pitää hammaslääkäriin mennä. Nyt kun ei tarvinnut olla pää alaspäin ,niin kaikki meni oikein hyvin. Kiitos siitä ymmärtäväisille hoitoihmisille!
Jos mulla olis hammaslääkärinvastaanotto,niin laittaisin kattoon teeveen. Potilaiden olis kiva katella teeveetä siinä makoillessa. Vois ajatella jotain muuta...
On se vaan jännä juttu,että synnytyskään ei ole ikinä pelottanut niin kuin hammaslääkäri!

Matilda-pupujussit ovat rantautuneet töihin. Ne istuvat rautapenkillä ja odottavat pääsyä oikeaan kotiin. Samaan sarjaan kuuluu myös laukkua ja tuoksupussia. Pienet puput ovat kesäisissä juhla-asuissa.

Hyvää viikonloppua kaikille!