Meidän William(Ville) täytti launtaina 9-vuotta ja kavereille synttärit pidettiin sunnuntaina.
Ilma oli todella hiostava,mittari näytti 27 astetta ja pojat olivat koko ajan ulkona. Hyttyset parveilivat ympärillä koko ajan. Pelasivat jalkapalloa takapihalla.
Nostettiin pöytä nurmikolle,koska terassi on suht kapea ja hyttyset olivat vallanneet sen.Varjoa ei ole pöydässä,joten haettiin pojille lippikset päähän ,niin aurinko ei häikäissyt.
Lauantaina sattui sellainen juttu,että koko muu perhe oli poissa lukuunottamatta vanhinta poikaani Samuelia. Joten pyöräiltiin pojan kanssa kaupunkiin syömään kahdestaan töiden jälkeen.
Kotia päin ajelin vastatuuleen ja ajattelin ,että voi voi kun menee hitaasti mummopyörälläni,ykkösvaihteella piti ajaa ,kun tuntui niin raskaalta. Piispansuoralla tullessani yritin lähteä reippaasti ajamaan,koska perässäni tuli mies kilpapyörällä ja ajattelin,että mies kohta ohittaisi minut ja saisin sitten taas ajaa omaa tahtiani. Halusin siis vain näytellä,että ajan kovaa...
Mutta...mies jäikin rinnalleni juttelemaan...oli tulossa Vaasasta ja menossa Kittilään ja polki kevyesti. Minä poljin tietysti sitä teeskenneltyä huippuvauhtiani. Ja oletin että kohta mies jättää minut...mutta ei. Pohkeissa ja hengityksessä alkoi jo tuntua pahalta,mutta sitkeästi veivasin mummopyörällä kakkosella,isompaa en pystynyt laittamaan,paljon ylämäkeä...Kotiin tullessani olin punainen,hikinen,rinnassa puristi. En ole koskaan polkenut niin kovaa...vastatuuleen huippukuntoisen pyöräilijän rinnalla. Olin tietysti ylpeä itsestäni,punaisenakin ja melkein kuollut. Saunan ja kahvin jälkeen pulssi nousikin sen verran,että en ollut varma enää jäänkö henkiin...
ÄLÄ KOSKAAN TEESKENTELE AJAVASI KOVEMPAA KUN PYSTYT!
Olipas mukavaa, että sait seuraa :-)
VastaaPoistaSinulla on kiva blogi! Linkitin omalle sivullenikin, jotta löydän tieni takaisin! Sait minut nauramaan tuolla pyöräilyjutullasi, minulle on tainnut joskus käydä samoin... :D
VastaaPoistaHehheh...tuosta pyöräilystä, mekin ollaan nyt kovin pyöräilty mutta eihän sitä koskaan kehtaa ääneen sanoa että voisiko sitä hiljentää tahtia =D
VastaaPoistaHauska pyöräilyjuttu tosiaan:D Miten voikin käydä noin:)) No, saitpahan lenkin siinä samalla tehtyä:)
VastaaPoistaHauska juttu. Voi kun saisin itsekin jostain sellaisen mummopyörän. Tosin tälle kesälle en ole pyöräilyä edes aloittanut...jospa vaikka seuraavilla lämpimillä.
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaIhan asian vierestä.. Ihailin noita teidän valkoisia seiniä.. Jossain näyttää olevan lasikuitutapettiakin, mutta onko joka huoneessa. Kestääkö pelkkä maalattu levy? Hienolta teillä joka tapauksessa näyttää! Kiva jos ehdit vastata!
-Reija-
Hauska pyöräjuttu lukea, varmasti ei lainkaan hauska polkea kuin viimeistä päivää :(
VastaaPoistaOnneksi selvisit kotiin asti...
Så härligt med sommarkalas :O)
VastaaPoistaMeillä on koko alakerran seinät lasikuitutapettia,joka on maalattu maalarinvalkoisella.(myös vanhan kodin seinät olivat lasikuitutapettia) Yläkerrassa on paperitapetit. Alakerta on niin yhtenäinen tila,että kuosillisen tapetin valinta olisi ollut hyvin vaikea,jotta se olisi sopinut sekä keittiöön ja olohuoneeseen. Halusimme hyvin selkeän ja yhtenäisen seinäpinnan ja en ole kaivannut seinille tapetteja tai värejä. Kiinteissä pinnoissa olen tarkoituksella välttänyt lämpimiä sävyjä.
VastaaPoistaNyt nautitaan kun aurinko paistaa=))) Oikein hyvää juhannusta=)
VastaaPoistaKiitos vastauksesta!
VastaaPoistaMeillä on myös yhtenäistä tilaa paljon, eli suuri tupakeittiö. Siellä on nyt paperitapetit, mutta olen alkanut tympääntyä kuvioon. Jotain muutosta lähiaikoina saattaa tulla.. Ehkä joku seinä tehostevärillä jne. Jotenkin makukin on muuttunut iän myötä pelkistetympään suuntaan.
-Reija-