tiistai 6. syyskuuta 2011

Näillä kengillä

kävelin koko ajan,kun olimme viime viikolla Tukholmassa Memin kanssa.
Kohteenamme oli tietenkin Formex-messut, missä yritimme löytää liikkeeseen kivoja uutuuksia ja tietysti uusia merkkejä. No kyllähän pari uutta merkkiä löytyikin ja nyt sitten vaan odotellaan niitä. Ja voin kertoa,että sama käytännöllinen linja sekä tavaroissa että vaatteissa jatkuu. Haluan,että tuotteet koetaan arkipäivään soveltuviksi ja että niille on käyttöä oikeasti. Toki nykyään lyhdyt ja kynttilät ja muut tunnelmanluojat ovat "sallittuja". Mutta omaa sydäntäni ovat tietysti lähellä kaikki käytännöllinen ,mutta kaunis. Ison perheen äitinä en halua oikeastaan mitään turhaa ympärilleni (ja silti sitä kuitenkin aina on).
 Omat kolme tärkeää pointtiani arkipäivässä ovat : terveys,puhtaus ja kauneus.
Ja sitten mietteitä matkalta: kun torstai-iltana makoilimme bed&brekfastin ihanan pehmeillä vuoteilla ;tuli mieleeni yksi juttu. Se oli se,että olen hirvittävän kiitollinen. Olen nimittäin kiitollinen  miehelleni(juu,kyllä vaan sillle karvanaamalle) siitä että hän on antanut minulle mahdollisuuden ja rohkeuden käyttää ruotsin kieltä pelkäämättä kielioppivirheitä jatkuvasti. Toki mieheni on juuri se,joka perheineen aluksi säikäytti minut kouluruotsista kiitettävän saaneen ihmisen,perinpohjaisesti puhumalla "ruotsia". Joo olisivat voineet aivan hyvin puhua vaikka siansaksaa,mitään en ymmärtänyt. Mutta näiden kuluneiden vuosien varrella olen sisäistänyt myös jollain tasolla dialektin ja ruotsin puhuminen on helpottanut kovasti. Kun olen Ruotsissa ,puhun luonnollisesti ruotsia ja en huomannut mitään ongelmia siinä ,että ymmärsivätkö muut puhettani,mutta ítse en välillä saanut niin hyvin selvää nuorten puheesta,mikä oli varsin hiljaista ja epäselvää.
Mutta onneksi elävä sanakirjani eli Memi selvensi tiukkaan tyylinsä epäselvyydet ja moitti minua kaikista virheistä ja korjasi puhettani välillä. Mikä tietysti on hyvä,koska sillä tavalla kehittyy paremmin kuin millään kielikursseilla.
Voi kertoa myös yhden jutun meidän tiskikoneesta. SE nimittäin meni jotenkin tukkoon noin viikko ennen matkaa. Olimme siis käsitískin varassa. Ja kuten varmasti tiedätte,korjausmiehet eivät tule kovin nopeasti. Eivät tulleet ennen matkaa. Eli porukka oli käsitiskisysteemin  varassa,mikä ei missään nimessä enteillyt hyvää . No perjantaiaamuna sain sitten korjausmieheltä puhelun,että on nyt menossa meille. Olin siis vielä Tukholmassa. Joo mee vain ,sanoin ja varoittelin sotkusta. Pääasiasta kone olisi kunnossa,kun menen kotiin. Juuri kun sitten hieman myöhemmin Memin kanssa seikkailimme T-centralissa soitti Pomppu. SE oli ainut kerta kun se soitti. Asiana oli se,että kuinka ärsyttävää on ,että minä lähden just silloin jonnekin,kun korjausmies tulee ja sitten koneessa ei olekaan mitään vikaa varsinaisesti vaan siellä on pippuri poistovesiputkessa. Niin,korjausmies on myös joskus aikaisemmin todennut,että koneeseen  ei saa laittaa likaisia astioita. Hmmm.

1 kommentti:

  1. Voihan pippuri!!! =D

    Vähän samaan tyyliin voin kertoa, että olen kerran vienyt auton korjaamolle, kun lämmityslaitteesta tuli vain kylmää. No... arvaat varmaan jos syyn.. =D Olis vissiin pitäny kääntää se lämpimälle!! =D Ai että meinasin kuolla nauruun.. ja ehkä myös häpeään.. =D

    Ruotsalaiset puhuu ruotsia sellasella nuotilla, että siellä ei tosiaan välttämättä tällanen suomenruotsia kuullut tajua mitään. Yksi tuttu, jonka kotikieli siis on ruotsi, sanoi että Arlandan kentällä ihmiset vaihtoivat englantiin kun eivät ymmärtäneet hänen ruotsiaan.. =D Ja minä, joka mukamas osaan kieliä, en tajunnut kerta kaikkiaan sanaakaan, kun siellä käydessämme kerran mentiin miehen kanssa ihan vaan ostamaan kahvia.. tuli kyllä niin tyhmä olo, kun lopulta vaan sanoin että NORMAL, kun myyjätyttö niitä kahvilaatuja esitteli.. =D

    VastaaPoista