Heippa!
Jostain syystä olen kärsinyt varsin ärsyttävästä "ei huvita mikään" fiiliksestä viime viikolla. Mistä ihmeestä sellainen aina rantautuu silloin tällöin ? Ei sillä että meille sellaista usein tulisi,mutta ärsyttävää se silti on. Maanantaikin meni samoissa fiilareissa,mutta onneksi eilen oikea rytmi alkoi palautumaan. Siivosin ja taas jälleen siirsin huonekalua. Avoimuus myös sisustuksessa viehättää mua.
Tässä kuvaa terassin ovilta eteiseen oveen.
Ja toisinpäin. Siirron kohteena oli valkoínen sinkkikantinen taso. Jos ihmettelette että miksi,niin ahdistun helposti ,jos alkaa tuntua vähänkään tukkoiselta. Vanhan kodin keittiö oli nimittäin aivan järjettömän tukkonen ja pieni. Ja kun porukka yleensä pyörii juuri tuossa muutaman neliömetrin sisällä (vaikka talossa neliöitä onkin parisensataa plus ulkona parisen hehtaaria)niin ahdasta siinä kuitenkin tulee. Ja mitä lähempänä pikkupojat ovat toisiaan ,sen varmemmin myös ilmaantuu tappelunnujakkaa...
Vanhassa kodissa oli myös järjettömän pieni eteinen,sellainen tuulikaappi ja siinä sitten 8 hengen kengät ja takit,niin se vasta ahdistikin. Tämä eteinen on tilava ja kaikelle paikkansa,mutta kun varusteet eivät ole vieläkään oppineet aivat täysin menemään omille paikoilleen. Siitä aiheutuu myös kaaos tässä tilassa . Tällainen mukava tyhjä eteinen on hyvin väliaikainen. Mutta niinhän kaikki on-väliaikaista. Täytyy muistaa se,että jonakin päivänä ,niin kuin tiedätte, eteisen käyttäjät vähenenevät pikku hiljaa ja lopuksi on vaan kaksi jotka aiheuttavat epäjärjestystä. Minä ja Pomppu. Eipä sekään nyt niin kivalta kuulosta...Väliaikaisesti sekin on tietysti kivaa,mutta lopullisesti...
Kaikella on aikansa-eihän se mikään uutinen pitäisi olla. Mutta pääseepä välillä unohtumaan. Tulemmeko ajattetelemaan kahden tai kolmenkymmenen vuoden päästä ,että "voikun olis jonkun kengät tuossa keskellä lattiaa"? "MIksei kukaan jätä pyyhkeitä lojumaan?" "eihän täällä pyykkikoreissa ole yhtään pyykkiä"
Kun on suurperheen äiti,niin osaako olla tekemättä mitään? Tuleeko aika pitkäksi sitten kun lapset ovat aikuisia? Vai nauttiiko kaikesta rauhasta?
Eiköhän ne lapset sit tuo jälkikasvunsa sinne sotkemaan.. =D ja kun on monta lasta, voi odotettavissa olla myös melkoinen liuta lapsenlapsia.
VastaaPoistaNo, kyllä mä välillä niin odotan että lapset joskus kotoa lähtee. Ja silti ihan samoin mietin, että miten sitä osaa sit olla, kun ei oo kotona "mitään tekemistä".
Heippa Kristiina! Uusi lukija ilmoittautuu!
VastaaPoistaSilmäni iskeytyivät heti upeaan tähtimattoosi, itsekin kun olen "tähtiin hurahtanut".
Sisustustyylisi miellyttää silmääni muutenkin, joten saat minusta varmasti vakiovieraan blogiisi :)
Tervetuloa myös kurkkaamaan blogiini Valkeat Unelmat ja liity samalla lukijakseni!
Heli: niin joo,mies on kertonut jo lapsille,että kyläilyt ovat maksimissaan tunnin pituisia;kahvit ja sitten menoks.
VastaaPoistaNew England Rose: Tervetuloa seurailemaan!